Taijia keskiyön auringossa
30. Syyskuuta 2002
Ensimmäinen Tai Chi Chuan ry:n järjestämä mestari Tungin kansainvälinen taiji-leiri Suomessa toteutui Sallassa 9. – 14.6.2002. Leirille osallistui mestarin lisäksi viisikymmentä henkilöä: Suomesta 27, Italiasta 8, Ranskasta 6, USA:sta 5, Sveitsistä 2 ja Tanskasta 2 (joista toinen suomalainen). Seuraavat historiallista tapausta koskevat muistelmat on kirjoitettusyksyn synketessä, joten muistin epätarkkuutta saattaa esiintyä.
Matkalla pohjoiseen
Ensikertalaista kv-leirille lähtijää jännitti, kun sapelein varustautunut joukkio pyrki Helsinki-Vantaalla kotimaanlennolle sunnuntaina 9. kesäkuuta. Lähtöselvitys sujui kuitenkin rauhallisesti. Ainoastaan allekirjoittanut jäi kiinni turvatarkastuksessa, aseenaan linkkuvietsi. Rovaniemen lentokentällä seurueeseen liittyi ryhmä yöjunalla pohjoiseen saapuneita ranskattaria.
Matka jatkui tilausbussilla. Sallan kunta sijaitsee Itä-Lapissa napapiirin pohjoispuolella. Kahden tunnin ajomatka metsäisten seutujen halki selvensi myös ulkomaalaisille osaanottajille, että ”Salá” sijaitsee hyvin kaukana. Samaan tulokseen päättyi varmaan myös illansuussa perille saapunut autokunta, joka oli taittanut taivalta Helsingistä koko päivän.
Olosuhteita ja eksotiikkaa
Leiripaikkamme, Matkailukeskus Sallatunturille oli Sallan kirkonkylältä kymmenen kilometrin matka. Sesongin ulkopuolella hiljainen talviurheilukeskus tarjosi kurssille rauhallisen ympäristön. Leiriviikolla olimme tunturihotelli Revontulen ainoat asukkaat, mikä leirin kannalta – ja mahdollisesti muiden asiakkaiden kannalta- oli varmasti hyvä juttu. Majoituimme pitkän käytävän varrelle kahden hengen huoneisiin.
Sää suosi leiriä. Päivänpaistetta saatiin ylenpalttisesti, ja arktista hellettä riitti lähes koko viikoksi. Aurinko näyttäytyi myös keskiyön aikaan. Ihmettä kavuttiin katsomaan tunturin laelle monena iltana erilaisissa ryhmissä ja eri reittejä. Sääksitilannekin oli lämpöaallosta huolimatta tai sen ansiosta suotuisa: hyttysiä oli nimeksi ja mäkäräisiä tavattiin muutama.
Etelän asukkaille tarjosi kummasteltavaa hotellin liepeillä liikuskeleva, vähän nukkavieru porojengi. Se kiersi verkkaan rakennuksen ympäri sitä mukaa kun varjo päivän mittaan siirtyi. Riippuen siitä millä puolella käytävää asui, saattoi nähdä märehtivän poron heti ikkunan takana ensimmäiseksi aamulla tai viimeiseksi illalla.
Harjoittelua ja oleskelua
Päiväohjelma leirillä oli melko väljä käsittäen yhden opetusjakson aamu- ja toisen iltapäivällä. Harjoitukset pidettiin sisätiloissa suuressa Sallahallissa. Heti alkajaisiksi koeteltiin esiintymistaitoja kun jokaisen maan edustajat esittivät otteen jostakin sarjasta. Eikä piina päättynyt siihen; loppuviikosta piti jo laulaa. Nähdäkseni tähän osa-alueeseen on kiinnitetty aika vähän huomiota seuran opetusohjelmassa, ja Villingin naistensaunan laulutreeneistä on jo aikaa… Ensi kesää ajatellen voisi ehkä miettiä Suomen joukkueen taijiedustuskappaletta jo etukäteen.
Muutoin kurssilla keskityttiin hiomaan Tung-suvun hidasta ja nopeaa liikesarjaa sekä työstämään pariharjoituksia kahden ja kolmen hengen kokoonpanoissa. Opettajana toimi mestarin lisäksi ajoittain myös nuori herra Tung Chenwei. Sapelisarjoja harjoiteltiin leirin aikana ilmeisesti enimmäkseen vapaamuotoisesti.
Kolmesti päivässä oli saatavilla ruokaa. Aamiainen hotellilla sattui aamu-unisellekin soveliaaseen aikaan (kun valoa riitti läpiyön, ilta saattoi joskus yllättäin osoittautua aamuksi). Lounas ja päivällinen tarjoiltiin Keloravointolassa seisovasta pöydästä. Hotellilta jonkin matkaa ylärinteeseen sijaisevan ravoitolan ulkoterassi tarjosi samalla miellyttävän seurustelutilan. Myös ravintolan karaokeiltaan osallistuttiin.
Iltapäivän siestaa vietettiin oleskellen eri tavoin. Helle houkutteli ihmisiä uimaan. Osa suunnisti hotellin uima-altaalle, jotkut järveen. Halukkaat pääsivät pistäytymään Sallan kirkonkylällä. Itse tutustuin kylän nähtävyyteen, kotakirkkoon vuodelta 1950. Nokosetkin ehti hyvin ottaa.
Päivän päätteeksi sopi rentoutua hotellin saunassa. Aloittelijat opastettiin löylyihin, ja Paanis esitteli suomalaisia vihdantekotaitoja. Samalla käytiin läpi perusfaktat, kuten että kaikki suomalaiset eivät käy joka päivä saunassa jne. Kansainvälinen seurustelu jatkui sitten omatoimisissa illanvietoissa kitaran säestyksellä. Majoitus saman käytävän varrella edesauttoi joukkojen tiivistymistä ja yhteiseloa. Viimeistä leiri-iltaa juhlistettiin nuotiotulilla läheisen pienen lammen rannalla.
Takaisin Kaivariin
Lähtöpäivänä perjantaina harjoiteltiin lyhyen kaavan mukaan, ja iltapäivällä bussi viiletti jo Rovaniemen suuntaan. Erityistä urheutta osoitti Italian kansalainen Umbertto, joka jättäytyi joukosta Kemijärvellä. Hän aikoi jatkaa sieltä julkisin neuvoin Itä-Suomen halki etelään. Viimeisenä toivomuksenaan hän esitti haluavansa nousta bussista Kemijärven keskustassa. Kuljettajan mukaan sellaista ei ollut olemassa, joten hänet jätettiin pakaaseineen lähinnä kirkkoa olevalle huoltoasemalle. Rovaniemellä joukosta erkani edelleen muutama turisti.
Lauantaina kokoonnuttiin vielä puistotreeneihin Kaivariin. Osa ulkomaalaisista oli edelleen keskuudessamme, ja treenien jälkeen sekalainen seurue lähti vaeltamaan puistoon. Helsingin nähtävyyksistä esiteltiin merinäköala Ursan tähtitornin luota sekä mattolaiturit Kaivopuiston rannassa. Sieltä nälkäinen joukko kulkeutui lopulta illalliselle KOM-ravintolaan.
Leiristä jäi hyvä muisto. Järjestelyt toimivat ja ilmapiiri oli leppoisa. Intensiivisen viikon saldona oli muun muassa kohtaamisia ja keskusteluja ”uusien” ja ”vanhojen” ihmisten kanssa taijista ja elämästä yleensä. Kokemus harjoituksista ulkomaalaisten kurssitoverien kanssa oli itselleni tärkeä – oli rohkaisevaa nähdä mihin harjoittelu voi johtaa. Ja erityisen hieno oli hetki tehdä taijia yhdessä tunturin laella keskellä hiljaisuutta, avaruutta ja yön valoa!
Anna Carpelan
Copyright © 2005 Tai Chi Chuan ry.
