Mestari Tungin Lapin leiri 2003
30. Elokuuta 2003
Historian toinen Lapin Leiri Sallassa alkoi kylmissä (n.10˚C) merkeissä 24 hengen joukon alkaessa kokoontua Helsinki-Vantaan lentokentälle. Finnairin sämpylöiden jälkeen olikin lento jo ohi ja matka kohti Sallaa jatkui bussilla. Muutama henkilön vahvistusjoukko otettiin kyytiin Rovaniemen Joulupajalta. Yksi leiriläinen oli polkenut pyörällä Karjaalta Sallan hotellille asti ja niin joukko oli koossa.
Leiri
Leiriviikon virallinen osuus alkoi aikaisin maanantaina. Innostunut väki ilmaantui salille, vaikka aamuharjoittelu oli vapaaaehtoinen. Harjoitusten jälkeen oli vuorossa aamupala hotellilla. Jotkut ottivat vielä aamutorkutkin ennen varsinaisten tuntien alkua. Aktiivinen aamuharjoittelu jatkui läpi viikon. Perjantain treenit taisivat kuitenkin olla hieman hiljaisemmat, torstai-illan venyttyä tavallista pidemmäksi…
Maanantaina liikesarjan alku sai kovan harjoittelun osakseen. Tiistaina oli hitaan liikesarjan toisen osan vuoro ja seuraavien päivien aikana huomasimme käyneemme koko hitaan liikesarjan läpi, lopettaen viimein ”lootus potkun” kiertoon. Tämän jälkeen kädet ja jalat olivat turtuneita, mutta liikesarja varmasti paremmin hallussa. Tutut vyötärön kierrot, olkapäiden rentoudet ja samanaikaisuudet kaikuivat salissa sekä kiinaksi, englanniksi että suomeksi. Mestari laittoi meidät siis heti alusta alkaen töihin ja hidasta sarjaa hiottiin ja tarkennettiin koko viikon ajan. Tämä saikin erityistä kiitosta leiriläisiltä, jotka ilomielin ottivat vastaan Mestarin ohjauksen. Jalkalihakset olivat kovilla viikon aikana, kun hidassarja venyi tunnin mittaiseksi. Mestari mainitsikin leirin alussa, että ”nyt voimme keskittyä hitaaseen sarjaan, koska jalkalihakset ovat kaikilla kunnossa” -tai ainakin tulivat olemaan viikon aikana.
Hitaan sarjan lisäksi ehdimme tehdä pariharjoittelua, nopeaa sarjaa, Tung-suvun-hidasta ja Tung-suvun nopeaa. Sapelin taitajat esittelivät sarjaa demonstraationa torstaina ja perjantaina. Suosittu oli myös swing hands (keinukädet): eteen, eteen, taakse, eteen ja uudestaan. Leiri kaiken kaikkiaan oli monipuolinen. Se antoi valtavasti lisäpuhtia ja haastetta syksyn kursseille ja harjoitteluun.
Viikossa ehdimme käydä läpi monta yksityiskohtaa kaikista sarjoista ja luulen, että monelle leiri oli antoisa lisä perusharjoitteluun. Parhaiten muistan itse torstai-iltapäiväharjoitukset, jossa tuntia ei aloitettu perinteisesti hitaalla vaan yht’äkkiä kaikki, koko ryhmä, teki pariharjoittelun peruspyöritystä. Myös edellispäivän opetuksen tutkiminen jatkui: NI BU DONG WO BU DONG (minä en liiku, sinä et liiku). Ilmeisesti Ranskan leiriläisille tuttu käsite, mutta edelleen haastava. Tunti mennä huristi niin, ettei sitä huomannutkaan ja oppia tuli valtavasti lisää. Tämä jää varmasti mieleeni vaikuttavimpana elämyksenä leiriltä.
Kaiken kaikkiaan leirillä oli tiivis tunnelma, joka näkyi keskittymisenä tuntien aikana sekä innostuneena mielialana tauoilla. Jotta leiri ei olisi vain harjoittelua, meillä oli treenien lisäksi aikaa käydä kävelyretkillä tunturin laelle, läheisille suoalueille, sekä kotieläinpuistoon. Muutama uhkarohkea otti myös pyörän allensa ja seikkaili niiden kanssa Sallan ihanteellisessa vaellusmaastossa. Mainittakoon myös iltaiset ”leipien heitot” järvelle ja illan istujaiset hotellihuoneissa, käytävillä ja saunatiloissa. Aktiviteettia siis riitti, ja ”peruskäden” arvoituskin jäi vielä muutamalta leiriläiseltä selvittämättä. Ehkä seuraavalla leirillä sekin ratkeaa…
Keskiyön aurinko tervehti leiriläisiä, jotka pisimpään jaksoivat olla valveilla. Se harhautti muutamaa jatkamaan pitkälle aamuyöhön pimenevää iltaa odotellessa. Keskiyön aurinko kirvoitti myös muutaman mallikkaan lauluesityksen, joista mieleenpainuvimpana Merjan Mielitauti Rock (Lunatic Rock) jää legendana elämään.
Leirijärjestelyt olivat jälleen hyvää tasoa. Sallan henkilökunta keräsi pisteet kotiin hyvästä ruoasta ja joustavuudestaan. Sauna lämpesi pyydettäessä (ja se olikin suosittu rankkojen aamutuntien jälkeen sekä iltasella) ja videoiltakin saatiin järjestettyä. Ikävä kyllä edellisen kerran suosittu karaoke -iltama jäi tällä kertaa väliin..
Nopeasti, mutta varmasti kului viikko ja perjantaina odotti lähtö takaisin kotiin. Rovaniemi, kuten varmasti moni meistäkin, ilmeisesti toivoi meidän muuttavan mielemme ja jäävän Lappiin, koska paluulento oli tunnin myöhässä. Vihdoin saavuimme Helsinki-Vantaalle, jossa hyvästit ja halaukset täyttivät saapumishallin.
Ensi kertaa odotellen.
Suvi Heinonen
Copyright © 2005 Tai Chi Chuan ry.
