Mestari Tungin 3. Lapin leiri Sallassa 6.-11.6.2004

30. Elokuuta 2004

Sunnuntaina kokoonnumme lentokentälle hyvissä ajoin odottelemaan lentoa Rovaniemelle. Check-inn’ssä tapaamme jo mestarin, Sophien ja amerikkalaiset ystävämme. Koko ryhmä on koossa vähän ennen koneeseen menoa ja mukana ovat vanhat tutut vakioleiriläiset ja muutamia uusia kasvoja. Meitä leiriläisiä on tänä vuonna mukana USA:sta, Ruotsista, Ranskasta, Tanskasta ja kotomaasta.

Jos Helsingissä +15 astetta tuntuu vilpoiselta, niin Rovaniemellä meitä on vastassa +6 astetta ja jäätävä tuuli. Parituntinen bussimatka Rovaniemi-Salla taittuu iloisessa puheensorinassa, Kemijärvellä tankkaamme lisäksi mukaan matkaevääksi marenkeja ja virvoitusjuomaa. Leirin opetus alkaa maanantaiaamuna eli sunnuntaina virittäydymme taiji-fiilikseen yhteisellä illallisella ja nauttimalla lähipubin tunnelmasta.

Maanantaiaamuna salilla on odottava ja hieman jännittynytkin ilmapiiri ennen mestarin saapumista. Perinteisesti ensimmäistä kertaa leirille osallistuvat demonstroivat mestarille ja niin nytkin. Näitä ekakertalaisia on mukana peräti 13. Myös kaikille kolmelle leirille osallistuneet saavat tehdä nopean sarjan. Tunnit alkavat aina hitaalla sarjalla ja pääpaino leirillä on tämän sarjan
opiskelussa ja sen eri liikkeiden hiomisessa. Yhdessä ja erikseen syvennymme mm. vinoon lentoon, neulan poimintaan meren pohjasta, korkean hevosen taputukseen… Tunneilla sarjaa tehdessämme mestari seuraa ryhmää ja kulkee tekemässä itsekullekin korjauksia. Välillä raikuu ting-komento, jolloin jokainen pysähtyy tämän taikasanan voimasta ja mestari opettaa meille kyseistä liikettä. Erityisesti meille aloittelijoille mestari tähdentää ranteen käyttöä, kehon rentoutta, vyötärön kiertoa ja usein unohduksiin jäävää seikkaa: muista käännöksissäkin pitää varpaat visusti lattiassa.

Lähes joka tunnin lopussa teemme pari kolme kertaa nopeaa sarjaa. Isossa ryhmässä pääsemme hyvään fiilikseen ja tämän ansiosta keho rentoutuu ja sarjan
tekeminen tuntuukin yhtäkkiä sujuvan. Monen mielessä liikkuu ajatus:
hei, tämä on kivaa - ei lopeteta vielä tähän!

Monet oppivat uutena pariliikkeenä sanbun eli three stepsin. Sitä treenaamme innokkaina myös aina ennen tunteja ja tuntien jälkeen salilla. Ja kun suunnan vaihdot ovat hallussa, pahemmilta paritörmäyksiltä vältytään ja liike sujuu kuin tanssi.

Opiskelemme keskittymistä sekä kehon ja mielen rauhoittumista liikkeellä, jossa askeleen ja vyötärön kierron mukana kädet tekevät samanaikaisesti laajoja ympyräliikkeitä myötä- ja vastapäivään kehon edessä. Erään iltapäivätunnin aikana seisomme pienissä ryhmissä syventyneenä tähän liikkeeseen - täydellinen hiljaisuus ympäröi meidät, aika katoaa… Tunne on hyvin intensiivinen.

Viikon aikana opiskelemme myös taiji gongia, sovellutuksia, nopeaa family-sarjaa ja lyhyttä sapelisarjaa. Sapelia teemme kohti salin kulmia ensin ryhmänä ja sitten pareittain ja neljän hengen ryhmissä. Aluksi suunnat menevät kuin menevätkin sekaisin, vaikka tätä me olemme juuri Ramin tunneilla usein harjoitelleet.

Leirikuvan ottaminen ja leiripaidan saaminen on aina yhtä odotettu tapahtuma. Ehdimme arvuutella muutaman päivän ajan paidan tämän vuoden väriä - se on tällä kertaa hillitty harmaa. Mestari ei tyydy vain tähän ns. viralliseen leirikuvaotokseen, vaan haluaa kuvia ryhmästä myös sisällä salissa tekemässä sarjaa.

Tänä vuonna leirimaskottina meillä on Zuzanan ja hänen aviomiehensä Ron-koira. Tämä säyseä linssiluteeksi osoittautuva Ron hurmaa meistä jokaisen ja tepsuttelee mukanamme maastossa siestaretkillä. Vapaa-aikaa vietämme paitsi lähimaastossa samoillen myös saunassa rentouttaen lihaksia ja niveliä aina tuntien jälkeen. Saunan lauteilla löylyssä läpikäydyt kertaukset päivän tunneista jää varmasti monen naisen mieleen. Revontuli-hotellin vieressä kohoava Pikku Pyhätunturi kutsuu joka vuosi kiipeämään rinteilleen vähintään kerran viikon aikana. Odotamme selkeää iltaa, jolloin kiipeämme laelle ja treenaamme porukassa hidasta sarjaa ja pariharjoituksia keskiyön auringossa. Tällä kertaa kokoonpano on mm. seitsemän Venlaa, Kaino-Vieno ja lämmin hönkäys kesäyössä. Innokkaimmat ja hyväkuntoisimmat patikoivat pitkiä päivä- ja iltaretkiä mm. Iso Pyhätunturille asti. Eikä älynystyröiden hierontaakaan ole tämän leirin vapaa-aikoina unohdettu - Markko kutsuu meitä joka ilta pelaamaan kanssaan GO-peliä. Pelin lumoissa moni vaipuukin transsinomaiseen mietiskelyyn päihittääkseen Markon.

Tänä vuonna aurinko siis näyttäytyy, mutta sää on lähes koko viikon ajan arktisen kylmä ja maanantaiaamuna saammekin ihailla lumisadetta. Koivu ei ole ehtinyt lehteen, joten emme pääse nauttimaan Raimon tekemistä saunavihdoista
aikaisempien vuosien tapaan.

Chen Wei, Björn ja jo Ranskan leirillä kuuluisuutta niittänyt Jarno alias Carlo pitävät huolen leirin live-musiikista. Myös Sasun poppikone pauhaa mukana menossa Poropesän iltamissa. Perinteeksi on muodostunut myös leiriläisten yhteinen illanvietto laavunuotiolla viimeisenä iltana, nautimme yhdessäolosta ja lähimarketista ostetuista makkaroista ja muista herkuista. Lopulta perjantaiaamun seitsemän treenit nivoutuvat saumattomasti yhteen tähän juhlintatraditioon.

Joka vuosi tajuaa leirin viimeisen päivän aamuna karmean totuuden: leiri on viimeistä tuntia vailla lopuillaan. Leiri päättyy kiitossanoihin, Markon ja Jarnon laulamiin kauniisiin säveliin, monen silmäkulma kostuu kyyneleestä. Alkuviikon pieni jännittyneisyys on vaihtunut koko ryhmässä keskittyneeksi ja yhteennivoutuneeksi harjoitteluksi. Levollinen mieli ja rentoutunut keho on yhtä muun ryhmän kanssa. Innostuneessa porukassa on hyvä jatkaa treenaamista tästä edelleen.

Helsingin koleassa perjantai-illassa jätämme haikeat, mutta iloista jälleennäkemistä enteilevät jäähyväiset ulkomaisille ystävillemme. Ja todistettavasti myös Klas on mukanamme lentokentällä…

Kaija Viljamaa

Copyright © 2005 Tai Chi Chuan ry.